Skip to main content

Pullanmuruja ja ulkopuolisia avainhenkilöitä

Kaksi miestä käveli kadulla. Toinen oli tutkija eikä sillä toisellakaan ollut rahaa.
Kaikesta tutkimukseen latautuneesta toiveesta ja arvosta huolimatta suuri osa tutkijoista tekee töitä pätkissä, pienillä apurahoilla ja ilman henkilökunnan etuisuuksia – ilman kouriintuntuvaa arvostusta. Huolimatta siitä, että pääasiassa juuri tutkija tekee yliopiston tieteellisen tuloksen hän on akateeminen henkipatto juoksemassa rahojen perässä ja nopeasti korvattavissa tulevalla kertakäyttökohortilla uusia. Tälläkin viikolla tuhannet tutkijat väsäävät rahoitushakemusta Suomen Akatemialle yrittäen elättää itsensä ja perheensä kiteyttämällä mullistavia tutkimusajatuksiaan kansainvälisten arvioitsijoiden lytättäväksi. Yliopistokin osallistuu tähän hakemusrumbaan omalla tavallaan.

Onko tutkimuksesi yliopiston vahvuusaluetta tai nousevaa alaa? Kuuluuko tutkimuksesi huippuyksikköohjelmiin ja kärkihankkeisiin? Oletko tarkistanut budjetin laitoksen johtajalla ja talousamanuenssilla, laittanut hakemuksen tiedot tietokantaan ja arvioinut taloudelliset riskit? Oletko tehnyt data management planin ja muistitko kirjoittaa hakemukseesi yliopiston lakimiesten valmisteleman tekstin siitä, että yliopisto omistaa datasi, keksintösi ja sielusi? Vai jättäisitkö kokonaan lähettämättä ettei laitoksen hakujen hylkäysprosentti nouse? Pitäisikö nyt harkita vielä kerran, että laittaisitko enemmän henkilökuluihin, jotta yliopisto tienaa kokonaiskustannusmallissa?
Hallinnollisesti tutkijat ovat menoeriä.  Tutkijoista aiheutuu tilakustannuksia. Pitää ostaa tietokoneita ja työvälineitä ja huoneet pitää siivota. Lisäksi tutkijoiden pitäisi opettaa enemmän ja täyttää enemmän hallinnon kyselyitä. Pitäisi tutkijoiden anoa enemmän rahaa yliopistollekin. Saataisiin lisää henkilökuntaa kehittämään vaikeampia tietokantoja ja ideoimaan lomakkeita. Eritoten tarvitaan asiantuntijoita, jotka voivat opastaa hakemuksissa: budjeteissa, tietokannoissa ja riskianalyysien täytössä. Katsoa että kaikki on just ja justiinsa.
”Eläköön, eläköön, eläköön! Kauan kerätköön tätiviiksesi pullanmuruja!”. Taputusta, maljoja, puheita, akateemista hyminää ja katkarapu-cocktail. Juhlapäivänä palkitaan henkilökunnan kekkereissä pitkän uran tehnyttä hallintohenkilökuntaa ja sattumalta vuosia sitten tutkijoiden pudotusrumbassa lehtoriksi väsähtänyt.

Sade vihmoo juhlasalin ikkunoita. “Upeaa, mahtavaa, saavutimme julkaisutavoitteen, nostimme Shanghain indeksiä ja talous on kunnossa.” Puheensorina kantautuu ulos pimeyteen kaukaisena utopistisena hallinnollisena huminana. Syysmyrskyssä vastatuuleen aatoksiaan raahaava tutkija kaartaa kaverinsa kanssa kapakkaan.

Comments

Popular posts from this blog

Siirtyvätkö hakkuut muualle vain sellu-uskovaisten unissa?

Hiilinielujen vahvistaminen hakkuita rajoittamalla johtaisi tuoreen artikkelin* mukaan tilanteeseen, jossa muualla hakattaisiin enemmän. Tutkimus perustuu ajatukseen, jossa verrataan näkemystä metsätalouden tulevasta kehityksestä skenaarioon, jossa hakkuumäärät eivät kasva vaan pysyvät vuosien 2000-2012 tasolla. Jos yhdessä kysynnän kasvun ja hakkuiden hillinnän kanssa Euroopan metsät eivät riitä arvioituun kysyntään, hakkuut lisääntyvät muualla. Periaatteessa yksinkertaista. Ennen pirujen maalaamista seinille ja ilmastonsuojelijoiden ja ituhippien kivittämistä, on hyvä katsoa mistä tämä väite kumpuaa.   Idea tutkimuksessa on simppeli (Itse asiassa liian simppeli **). Luonnostellaan haluttu tulevaisuus, ja verrataan tilanteeseen, jossa metsien käyttö rajataan 2000-2012 mukaiseksi. Koska tulevaisuutta ei tiedetä on kasvuennusteet arvioitu ennustetun väkimäärän ja talouden kasvun mukaan, tai bioenergian osalta ennusteskenaarioiden mukaan. Taustaoletuksissa biomassan käytön lisää...

Päätös

Päätös Tänään on omituinen päivä. Olen pantannut päätöstäni kauan. Lukuisista yhteydenotoista ja verenpaineen noususta huolimatta olen työntänyt päätöstä yhä edemmäksi. Nyt olen päätökseni tehnyt. Verenpaine laskee ja päätöksen myötä monta asiaa menneisyydestä ja nykyisyydestä kiertyy kiehtovasti yhteen. Pelkään että verenpaine vielä jossain välissä nousee, mutta sille asialle en voi enää mitään. Peli on alkanut.  90-luvun puolivälissä, Keuruun Virtalankosken sillalta syljeskellessä, perhovapaa roikottaen ja Tarhian koskireitin alennustilaa katsellessa heräsi halu ottaa selvää miten tuon vesistön voisi saada vedenlaadultaan takaisin taimenille sopivaksi. Samoina vuosina Multian metsissä hakkuuaukkojen, turvesoiden ja syvien metsäojien pirstomassa maisemassa sienestäessä, marjastaessa ja metsästäessä juurisyy valuma-alueen vedenlaadun kehnouteen alkoi valjeta. Vaikka metsätalous tuokin seudulle toimeentuloa, se myös pilaa luontoa, virkistysmahdollisuuksia, kalavesiä, mökkir...

Haitallisista yritystuista – ”Hyvässä hengessä”

Teollisuuden herrat keskustelivat taloudesta hyvässä hengessä tartuttaen yhdessä tekemisen meiningin kaikkiin.  ” Yhdessä voimme tehdä hyviä teknologisia ratkaisuja ympäristön eteen ja päihittää kasvihuoneilmiön. Pidetääs kaikki ikään tai sosiaaliseen asemaan katsomatta, tästä lähtien hyvä pössis päällä ja rahahanat teollisuuden suuntaan auki.” ”Jesh! fist pump! high five! boogie woogie, ja kolme kertaa Hurraa!" Helsingin sanomissa keskenään hymistelevät pompöösit ukot muistavat vielä ohimennen antaa ymmärtää että vaikka heille turhaan maksettavat tuet pahentavat ilmastonmuutosta ja kurjistavat kansaa, niin oikeastaan ilmastonmuutoksen varjolla ei kannata tulla isottelemaan tuista, vaikka yhdessä tässä ilmastonmuutosta torjutaankin.  Siis mitäh?  Aamukahvi pyrkii nenän kautta näppäimistölle. Ei helvetti:  face palm, hetki otsan pöytään hakkuuta ja syvä huokaus. Ei ilmastonmuutosta hoideta pois päiväjärjestyksestä pikku viilaamisella ja pe...