Pullanmuruja ja ulkopuolisia avainhenkilöitä

Kaksi miestä käveli kadulla. Toinen oli tutkija eikä sillä toisellakaan ollut rahaa.

Kaikesta tutkimukseen latautuneesta toiveesta ja arvosta huolimatta suuri osa tutkijoista tekee töitä pätkissä, pienillä apurahoilla ja ilman henkilökunnan etuisuuksia – ilman kouriintuntuvaa arvostusta. Huolimatta siitä, että pääasiassa juuri tutkija tekee yliopiston tieteellisen tuloksen hän on akateeminen henkipatto juoksemassa rahojen perässä ja nopeasti korvattavissa tulevalla kertakäyttökohortilla uusia. Tälläkin viikolla tuhannet tutkijat väsäävät rahoitushakemusta Suomen Akatemialle yrittäen elättää itsensä ja perheensä kiteyttämällä mullistavia tutkimusajatuksiaan kansainvälisten arvioitsijoiden lytättäväksi. Yliopistokin osallistuu tähän hakemusrumbaan omalla tavallaan.

Onko tutkimuksesi yliopiston vahvuusaluetta tai nousevaa alaa? Kuuluuko tutkimuksesi huippuyksikköohjelmiin ja kärkihankkeisiin? Oletko tarkistanut budjetin laitoksen johtajalla ja talousamanuenssilla, laittanut hakemuksen tiedot tietokantaan ja arvioinut taloudelliset riskit? Oletko tehnyt data management planin ja muistitko kirjoittaa hakemukseesi yliopiston lakimiesten valmisteleman tekstin siitä, että yliopisto omistaa datasi, keksintösi ja sielusi? Vai jättäisitkö kokonaan lähettämättä ettei laitoksen hakujen hylkäysprosentti nouse? Pitäisikö nyt harkita vielä kerran, että laittaisitko enemmän henkilökuluihin, jotta yliopisto tienaa kokonaiskustannusmallissa?

Hallinnollisesti tutkijat ovat menoeriä.  Tutkijoista aiheutuu tilakustannuksia. Pitää ostaa tietokoneita ja työvälineitä ja huoneet pitää siivota. Lisäksi tutkijoiden pitäisi opettaa enemmän ja täyttää enemmän hallinnon kyselyitä. Pitäisi tutkijoiden anoa enemmän rahaa yliopistollekin. Saataisiin lisää henkilökuntaa kehittämään vaikeampia tietokantoja ja ideoimaan lomakkeita. Eritoten tarvitaan asiantuntijoita, jotka voivat opastaa hakemuksissa: budjeteissa, tietokannoissa ja riskianalyysien täytössä. Katsoa että kaikki on just ja justiinsa.

”Eläköön, eläköön, eläköön! Kauan kerätköön tätiviiksesi pullanmuruja!”. Taputusta, maljoja, puheita, akateemista hyminää ja katkarapu-cocktail. Juhlapäivänä palkitaan henkilökunnan kekkereissä pitkän uran tehnyttä hallintohenkilökuntaa ja sattumalta vuosia sitten tutkijoiden pudotusrumbassa lehtoriksi väsähtänyt.

Sade vihmoo juhlasalin ikkunoita. “Upeaa, mahtavaa, saavutimme julkaisutavoitteen, nostimme Shanghain indeksiä ja talous on kunnossa.” Puheensorina kantautuu ulos pimeyteen kaukaisena utopistisena hallinnollisena huminana. Syysmyrskyssä vastatuuleen aatoksiaan raahaava tutkija kaartaa kaverinsa kanssa kapakkaan.