”Murhaajat, lahtarit”. Huuto kaikaa männikössä. ”Lahtarit, murhaajat” kaiku vastailee. Nyt ei olla Tampereen valtauksessa vaan nykyaikaisessa räkämännikössä suolistamassa hirveä.
Paikalle osunut koiraa ulkoiluttava vittuuntunut
teini-ihminen, huutaa metsätien varressa kajuutta punaisena. Myöhemmin illasta,
edelleen hysteeristä ja hyperventiloivaa mielialavegaania lohdutetaan yhden
kerrosaterian verran paikallisessa hampurilaisravintolassa.
Metsästys käy tunteisiin ja metsästäjiä
pidetään helposti ihmishirviöinä, jotka tunteettomasti ampuvat riistaeläimiä.
Yksi syy kasvissyöntiin onkin eettisyys. Eettisesti on pidettävä vähintään huolta siitä,
että eläin oli normatiivisesti onnellinen ennen karjaportin autoon joutumista
ja että syöjä itse ei ota vastuuta tappamisesta. Eettisyyden lisäksi tuotantoeläinten syönti
on ongelmallista tehottomuuden takia. Vaikka puhutaan tehotuotannosta niin kilo
naudanlihaa tuottaa noin 15 kiloa hiilidioksidia (hiilidioksidiekvivalentteja).
Karppaajan päivittäisellä nauta-annoksella ajelisi noin 150 kilometriä vähäpäästöisellä pikkuautolla. Ylikypsän teinin lepyttämiseen käytetyn
hampurilaisen pihvillä ajomatkaa kertyisi 15 kilometriä. Asia ei ole kumminkaan
niin yksioikoinen, sillä onnellisesti metsässä elänyt hirvi korvaa monessa
taloudessa tehotuotetun naudanlihan kokonaan. Viiden hengen vuosittainen naudanlihankulutus, korvattuna neljälläkymmenellä kilolla hirvenlihaa, vastaa karkeasti parilla
tiedostavalla kasvissyöjäteinillä varustettua perhettä tai 6000 kilometriä
pikkuautoilua. Ei paha asia ollenkaan. Hirveä pöytään!
Metsä on rauhoittunut, teiniltä ehtyi äänivarat
ja ilmastonsuojelijat voivat vetää mönkijällä eettisen saaliinsa metsästä kylän
ärjyimmän pick-upin lavalle ja lähteä naftan katkuiselle ruumissaatolle kohti
lahtivajaa. Kymmenen muuta mörkömaasturia seuraavat letkassa leikkaamaan ilmastohyötyä.
Comments
Post a Comment