Skip to main content

Mössön viherpesu

Metsiämme tarvitaan koska maailma hukkuu muoviin ja meret pitää pelastaa. Metsiämme tarvitaan koska Marimekko tarvitsee puusta tehtyä lankaa ja puuvilla pitää korvata puukuidulla. Metsiämme tarvitaan, jotta dieseliin voidaan tiristää männystä öljyä. Metsästä pitää poistaa puuta että hiilensidonta maksimoituisi ja voisimme pelastaa maapallon. Tämän mailmanpelastustyön eturintamassa seisomme metsinemme”.

Tirsk! melkein naurattais, ellei itkettäis. Aika mielenkiintoinen tehdas siellä Äänekoskella: muovikassin korvikkeita, lankaa, öljyä ja maailmanpelastusta, ja sitten sieltä tulee vain pikkuriikkisen sitä sellua, jota sitten viedään Kiinaan. Sillai vähäsen, ei ollenkaan niinkuin päätuotteena. Ei maailma näillä langoilla ja kasseilla oikeasti pelastu. Kyllä näillä väittämillä taitaa olla ihan toinen syy. Nyt on käynnissä perinteisen sellunkeiton viherpesu. Ennen sellu sentään jalostettiin paperiksi mutta nyt Suomen talouden keihäänkärjeksi havitellaan puusta tehtyä mössöä. Muu on pelkkää silmänlumetta – viherpesua.


Suomalaisille ainoa helppo tapa hidastaa tehokkaasti ilmastonmuutosta on metsätalouden nopea muutos. Emme tarvitse lankaa tai muovinkaltaisia puutuotteita. Tarvitsemme kestävästi tuotettua tukkipuuta pitkäikäisiin tuotteisiin, metsiensuojelua, emmekä silmänkääntötemppuja kuitupuun oikeutuksen ympärillä. Nämä sellunkeittoa oikeuttavat väittämät ovat oivia harhauttamaan keskustelua pois siitä epämiellyttävästä tosiasiasta että tällä hetkellä Suomi tekee maailmanluokan ympäristörikosta kiihdyttämällä hakkuita aikana, jolloin näillä teoilla epäsuorasti päätetään ottaako seuraava sukupolvi satatuhatta kuivuutta ja tulvia karkuunlähtenyttä pakolaista tähän köyhtyneeseen vieraslajien, tautien ja ilmastonmuutoksen runtelemaan ”maailmaa pelastaneeseen metsätalousmallimaahan”.

Comments

Popular posts from this blog

Siirtyvätkö hakkuut muualle vain sellu-uskovaisten unissa?

Hiilinielujen vahvistaminen hakkuita rajoittamalla johtaisi tuoreen artikkelin* mukaan tilanteeseen, jossa muualla hakattaisiin enemmän. Tutkimus perustuu ajatukseen, jossa verrataan näkemystä metsätalouden tulevasta kehityksestä skenaarioon, jossa hakkuumäärät eivät kasva vaan pysyvät vuosien 2000-2012 tasolla. Jos yhdessä kysynnän kasvun ja hakkuiden hillinnän kanssa Euroopan metsät eivät riitä arvioituun kysyntään, hakkuut lisääntyvät muualla. Periaatteessa yksinkertaista. Ennen pirujen maalaamista seinille ja ilmastonsuojelijoiden ja ituhippien kivittämistä, on hyvä katsoa mistä tämä väite kumpuaa.   Idea tutkimuksessa on simppeli (Itse asiassa liian simppeli **). Luonnostellaan haluttu tulevaisuus, ja verrataan tilanteeseen, jossa metsien käyttö rajataan 2000-2012 mukaiseksi. Koska tulevaisuutta ei tiedetä on kasvuennusteet arvioitu ennustetun väkimäärän ja talouden kasvun mukaan, tai bioenergian osalta ennusteskenaarioiden mukaan. Taustaoletuksissa biomassan käytön lisää...

Päätös

Päätös Tänään on omituinen päivä. Olen pantannut päätöstäni kauan. Lukuisista yhteydenotoista ja verenpaineen noususta huolimatta olen työntänyt päätöstä yhä edemmäksi. Nyt olen päätökseni tehnyt. Verenpaine laskee ja päätöksen myötä monta asiaa menneisyydestä ja nykyisyydestä kiertyy kiehtovasti yhteen. Pelkään että verenpaine vielä jossain välissä nousee, mutta sille asialle en voi enää mitään. Peli on alkanut.  90-luvun puolivälissä, Keuruun Virtalankosken sillalta syljeskellessä, perhovapaa roikottaen ja Tarhian koskireitin alennustilaa katsellessa heräsi halu ottaa selvää miten tuon vesistön voisi saada vedenlaadultaan takaisin taimenille sopivaksi. Samoina vuosina Multian metsissä hakkuuaukkojen, turvesoiden ja syvien metsäojien pirstomassa maisemassa sienestäessä, marjastaessa ja metsästäessä juurisyy valuma-alueen vedenlaadun kehnouteen alkoi valjeta. Vaikka metsätalous tuokin seudulle toimeentuloa, se myös pilaa luontoa, virkistysmahdollisuuksia, kalavesiä, mökkir...

Metsätaloutta pahoitellen

Vuokra-auton ikkunasta vilkkuu turkoosi meri. Bassinsalmi, joka erottaa Tasmanian Australiasta, ohjaa matkaamme kohti Apollo Bayta. Välillä Great Ocean Road sukeltaa rehevän metsän siimekseen kääntyäkseen taas hetken kuluttua meren rantaan. Matkalla hotellille pysähdymme jäätelölle. Kookaburra nauraa rätkättää metsikössä. Meitäkin naurattaa ja mietityttää miten lapsille maistuu ravintolaruoka jäätelön jälkeen. Ajelemme sivuteille etsimään koaloita ja vaihtamaan pienimmäiselle vaippaa.  Tien varressa on pahoitteleva kyltti, joka ilmoittaa metsän olevan talouskäytössä. Suomalaiseen normaaliin tottuneena en osaa heti nähdä pahoittelulle syytä, onhan aukko metsässä pieni ja taimettunut. Pari lisäpäivää ravintolailtoineen, hotelleineen ja luontonähtävyyksineen auttaa ymmärtämään pahoittelun syytä. Maisema- ja luontoturismissa pyörii miljardibisnes. 13000 kilometriä pohjoisemmassa tarjotaan luontoelämyksiä avohakkuiden ympäröimällä hehtaarin tontilla ja hiljennytään joogaamaan ...