Skip to main content

Harsintajulkilausuma 70 v.

Suomen metsien puuvarojen kasvusta on tapana kiitellä harsintajulkilausuman jälkeistä tasaikäismetsätaloutta. Into harsintajulkilausuman kiittelyyn tuntuu olevan sidottu haluun sivaltaa jatkuvaa kasvatusta – avohakkuutonta, luontoystävällisempää vaihtoehtoa, ja paria viherhippiä siinä sivussa. 

”Kiitos tästä mahdollisuudesta herra Harsintajulkilausuma, kiitos.”

”Kiitos ja olkaa hyvä vaan”, toteaa 70-vuotias päivänsankari, ja jatkaa: ”Meneeköhän tämä matalaotsainen mielistely nyt väärään osoitteeseen?” 

1948 julkaistun harsintajulkilausuman jälkeen on tapahtunut melkoisen paljon. Unohtaen hetkeksi pakkohakkuutraumat ja ojitusten ja avohakkuiden tuhoamat vesistöt ja luontoarvot, on varmasti melkoisen oikein kiittää myös metsätaloutta tämänhetkistä elintasosta. Silti elintaso ja puukuutiot eivät ole todisteita siitä, ettei jatkuva kasvatus toimi, eikä siitä, etteikö se olisi oikea vaihtoehto nyt. 

Kun harsintajulkilausuman jälkeen metsänhoito pakotettiin insinöörivetoiseen pakkoavioliittoon selluteollisuuden, ojitusten ja koneellisen puunkorjuun kanssa, tehot kasvoivat ja puumäärät nousivat. Metsänhoitomuodon vaihtamisen lisäksi keinovalikoimaan tulivat myös ohjaus, kuri ja pakko. Millainen metsä Suomessa nyt kasvaisi, jos harsintajulkilausumaa ei olisi koskaan julkaistu tai jos jatkuvan kasvatuksen metsien hoitoon olisi uhrattu yhtä paljon neuvontaa ja pakkoa? Jos aiheesta olisi tehty tutkimus ja puolet pitäjistä olisi pakotettu jatkuvaan kasvatukseen ja puolet tasaikäiseen asiasta voitaisiin jotain väittää. Tiedettäisiin melko hyvin, kuinka paljon metsänkasvusta voidaan selittää tasaikäiskasvatuksella ja kuinka paljon muulla: maailman muuttumisella, sotakorvauksilla, ojittamisella, Kekkosella, YYA:lla tai jälleenrakentamisella. 

Kaikesta pakosta, neuvonnasta ja tuesta huolimatta 40 % tasaikäismetsätalouden toimenpiteistä on tällä hetkellä rästissä heikentäen tasaikäismetsätalouden tulosta. Vain talvisotahengessä ilmaiseksi metsäänsä raivaavat metsänomistajat tekevät mallien ennustamaa tiliä. Jatkuvalla kasvatuksella sama tai parempi tili tulisi ilman hikeä ja stressiä. Vaikka tasaikäiskasvatus saattoi sopia aikoinaan paremmin halpaan työvoimaan ja sellutehtailijoiden agendaan, se ei palvele moniarvoisempaa metsänkäyttöä eikä nykymetsänomistajaa ja -taloutta.  Aika on muuttunut, eikä 1950-luvulla pakolla lopetettu harsinta ja metsän kasvu sen jälkeen todista mitään nykyaikaisen jatkuvan kasvatuksen toimimattomuudesta tässä ajassa, nykyisillä reunaehdoilla. 



Comments

Popular posts from this blog

Metsänomistajien yksimielitautisuudesta

Metsänomistajien yksimielisyys on järisyttävää, ja soraäänet vähäisiä. ”Hakkuita tarvitaan, jotta ilmasto pelastuu”. Hienoa, hienoa. Hyvä että konsensusta löytyy. Pahempi juttu on että käsitys on täysin väärä.
Totuutta on että hakkuut ovat aina pahasta ilmastolle, ja parasta ilmastolle olisi täysi hakkuuttomuus. Ihan täysi hakkuuttomuus. Luit oikein! Hakkuuttomuus! Toki tällä tavoin lahoavan puun määrä hiljalleen kasvaa, ja metsän kasvun hidastuessa hiilensidontakyky laskee, mutta silti hiilivarasto kasvaa. On myös ymmärrettävä että vanha metsä on muutakin kuin puut, ja maaperän mikrobien kyky sitoa hiiltä pitää lahoamisesta huolimatta metsän hiilen nieluna, ja mikä tärkeintä suurena varastona. On arvioitu että jopa 50-70% metsään sitoutuneesta hiilestä on sitoutuneena juuristoihin ja niiden kanssa vuorovaikutuksessa oleviin sienirihmastoihin, ei siis maanpäälliseen puubiomassaan. On myös huomattava että lahoava puusto ei uhkaa Suomen metsiä pitkään aikaan, koska juuri julkaistun rapo…

"Aikuisenoikeasta" totuudesta

Tutkijat opetetaan liian kilteiksi. Tai ei siis oikeasti, mutta siis yhteiskunnallisesti. Ei ole soveliasta esiintyä julkisuudessa päivystämässä kaikenmoisia kyselyitä varten, eikä ole soveliasta vastata mihinkään, mikä ei ole ominta alaa.  Tutkija keskittyköön mumisemaan munkkilatinaa muiden arkimaailmasta vieraantuneiden kanssa.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja lobbareiden pompoteltavana vain omaa pientä alaansa kommentoiva tutkija on auttamatta altavastaajana. Suomalaisessa metsä- ja ilmastokeskustelussa pitäisi, kritiikistä päätellen, olla kokemusta taloudesta, hiilenkierrosta, luonnonsuojelusta, metsätaloudesta ja ilmastosta - mielellään kymmeniä vuosia. Ei ihme, ettei tällaisen oraakkelin viitan alle löydy ketään. Arkuus kommentoida oman ydinosaamisen ulkopuolelle jääviä aiheita jättää taistelukentän kokonaan etujärjestöjen helppoheikkien valtaan. Tutkija kokee ongelmallisemmaksi omalta alalta lipsumisen kuin sen, että joka tuutista pusketaan täysiä valheita.
Tutkijoiden kirjo…

Vapaaehtoinen maailmanloppu

Kirkkain silmin ja leuka pystyssä elämäntapamuuttaja, muovittomaan maaliskuuhun ja vegaanihaasteeseen tarttunut apteekkari Tarja, sepustaa suu vaahdossa valintojaan: Lihattomuuden, muovittomuuden ja uuden sähköurheiluauton hyötyjä, soija-latten ihanuutta ja ekomatkailua Balilla. Marjo - köyhempi peruskansalainen, tuntee ilmastoahdistusta kun ei pysty omilla kulutustottumuksillaan vapaaehtoisesti pelastamaan maailmaa. Ei hätää Marjo, asiasi ovat silti melkoisen hyvin. Elämänvalinnoillasi et välttämättä tee kovasti hallaa luonnolle ja ilmastolle. Jos vaikutuksen tekeminen oikeasti kiinnostaa, niin vähennä tai lopeta lihan syönti, hyppää junaan auton sijaan, kimppakyyteile ja älä perkele lennä.
Kestovaippojen ompelua intohimoisesti harrastava taaperoimettäjä Heidi näkee maailman pelastumisen kumpuavan juurikin elämäntapamuutoksen kautta ja lähinnä yksilöpäätöksenä. Karu fakta on että Heidin kaltaisten määrä on pallollamme säälittävän pieni, ja paljon suurempaa kansanosaa edustava automek…