Ai, että
ei aukkohakkuuta eikä metsänhoitoa, ootteko te ihan luonnosta vieraantuneita.
Oletteko edes nähneet oikeaa metsää. Ei kuule nyt, kyllä metsä tarvitsee
hoitamista. Hähää, pusikoituu, märkänöö ja lahhoo ja tullee tappiota. Nooh,
huomaat sitten, että kyllä euro on paras konsultti. On muuten epäisänmaallistakin.
Kyllä pitää olla ojitusta, kyntöä, laikutusta, istutusta, heinien niittoa,
raivuuta, ennakkoraivausta, harvennusta, lannoitusta ja vielä kerran
ennakkoraivausta ennen päättöhakkuuta. Mahdollisimman paljon koneita, tekijöitä,
pottiputken pauketta, sahan kurnutusta ja koneiden möyrintää. Isänmaallista.
Metsänomistajan osuutta näissä kinkereissä, turhan möyrinnän maksamisen lisäksi,
kutsutaan usein hyötyliikunnaksi. Täydellisyyttä hipova termi turhalle työlle
ja kuin luotu metsänomistajan kusettamiseksi. Hyötyliikuntaa. Mieluummin juoksulenkille.
Mentiin
lasten kanssa ”luonnosta vieraantumaan” hyötyliikunnan koskettamattomaan metsään. Syömään
marjoja ja keräämään vahveroita. Niitä keltaisia ja suppiloita, tiedäthän. Tällä
metsäpalstalla MHY tarjosi alaharvennusta. Päädyttiin yläharvennukseen:
jättämään kaikki mikä olisi pitänyt siis kaataa ja poistamaan jo selvästi
tukkimittaan päässyt puusto. Temppu, joka on nykyisin täysin hyväksyttävää, oli silloin
sillä rajalla ja vielä kolmekymmentä vuotta sitten tästä harsintahakkuusta
olisi seurannut raastupa.
Metsän
hävitystä, perkelettä ja tappiota! Ei, vaan taloudellisesti kannattavaa. Jatkuva
kasvatus nostaa metsätulot noin puolitoistakertaisiksi ja hyvän korkokannan
aikana jopa tuplaksi. Se on helppo uskoa nyt, kun uusi puusukupolvi nousee
itsekseen mättäiköstä ja suurimmat aiemmin jätetyistä kuusista ja männyistä
ovat järeytymässä nopeasti kohti tukkikokoa. Ilman hyötyliikuntaa, luonnosta
”vieraantuen” ja euroa konsultoiden.
Comments
Post a Comment