Tänään suurin osa suomalaisista mepeistä pyrkii vesittämään Suomen metsätaloudelle epäedullisen LULUCF päätöksen syntymisen. Ei ihme, sillä metsäteollisuus nykymuodossaan joutuu vääjäämättömästi ongelmiin jos LULUCF hyväksytään. Jos LULUCF taas hylätään, Suomen biotalouslinja voittaa, hakkuita voidaan lisätä, ja homma jatkuu kuten aina ennenkin. Ehkei sittenkään, ja siksi metsästä tulojaan hankkivan metsänomistajan soisi ymmärtävän missä viitekehyksessä he tekevät päätöksiään tulevaisuudesta.
Jos ihmiskunta on tupruttanut taivaalle kahdessasadassa vuodessa valtaosan öljyesiintymistä ja massoittain kivihiiltä, jotka ovat kertyneet vuosimiljardien aikana maaperään, on aivan selvä että pelkästään puuenergian päästöneutraalisuudella ja hakkuukiintiökikkailulla ei ilmastonmuutosta hillitä, ei vaikka LULUCF hyväksyttäisiin. Ongelman ydin on, että hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja on niin paljon ilmakehässä, että niitä pitää saada sieltä myös pois. Siksi LULUCF:in jälkeen seuraa uusia rajoittavia toimia. Mitä pahemmin LULUCF vesittyy, sen kovemmin se joudutaan kompensoimaan muuten vaikka tiivistämällä asumista ja autoilua vähentämällä, ja rajoittamalla myös kestämättömästi tuotettujen tuotteiden tuontia. Sen jälkeen kun toimet on todennäköisesti todettu riittämättömiksi, puututaan uudelleen metsien hillinieluihin, varastoihin ja käyttöön. Syntynee LULUCF vol 2.
Metsäsuunnittelu, jossa yritetään optimoida menetelmät yli vuosikymmenten vaatii aimo annoksen tulevaisuuden ymmärtämistä – ja se tuntuu olevan nyt metsänomistajilta täysin hukassa. Tulevaisuudessa maailman hitaimmin kasvavasta puusta ei tehdä paperia eikä kertakäyttötuotteita, hiilen sidontaan ohjataan lainsäädännöllä, kasviksia syödään enemmän ja ajetaan sähköautoilla. Tärkeintä on kuitenkin huomata, että tässä skenaariossa ei kuitupuulle voi olla kysyntää vaikka biotalouslobbarit niin väittävätkin. Vaikka poliittinen vastahankaisuus mahdollistaisikin tämän vielä seuraavan vuosikymmenen aikana, ei sen varaan kannata laskea sukutilojen metsänkäsittelyä. Tämänhetkinen päätös ala- tai yläharvennuksesta, kuidusta tai tukista, määrittääkin metsätilan elinvoimaisuuden, aina sukupolvien päähän, riippumatta tämänpäiväisestä LULUCF päätöksestä.