Novelty, impact, deliverables, state-of-the-art,
paras, excellent ja top.
Vaatimaton suomalainen kiemurtelee tuolissaan apurahahakemuksen imeltyessä tiukan
asiallisesta paatoksesta ylimaireaksi henkseleiden paukutteluksi. Pitää olla ihan super ja mielellään kansainvälinen ja urban. Kehusanojen ja
buzz-wordien viidakossa liikutaan alueella, joka sijaitsee jossain
naurettavuuden ja säälittävyyden rajamailla.
Olen ollut kai
onnekas kun olen saanut rahoituksia ja saanut tehdä haluamaani tutkimusta melkein
15 vuotta. Olen saanut rahoitusta säätiöiltä ja Suomen Akatemialta, ja olen siinä
sivussa rahoittanut aika monta muutakin tutkijanalkua. Mutta olen minä perkele
sitä rahaa anonutkin. Tänään odotellessani KONEen hakupalvelimen heräilyä,
suuresta hakijamäärästä johtuvan ylikuormittumisen vuoksi, laskeskelin arviota apurahojen ja työpaikkojen hakemiseen menneestä ajasta. Sain
mielestäni aikaan varovaisen arvion, keskimäärin puolestatoista kuukaudesta,
joka minulla menee vuosittain hakemuksien tekoon. Tämä aika on suurimmaksi
osaksi hukkaan heitettyä. Suuri osa lähetetyistä hakemuksista jää aina
rahoittamatta. Olkoonkin että hakemus oli ihan super, top ja awesome henkilökohtainen pettymys on aina suuri.
Paperimies kertoo
TVssä irtisanomisuutisten jälkeen ”vetävänsä kännit”. Hylätyn hakemuksen
jälkeen koulutettu yliopistolainen järjestää korrektisti kolmen punaviinin
viinipruuvin – itselleen. Kun ura roikkuu ilmassa harvoilla onnistumisilla jatkuvien
epäonnistumisien sarjassa on vaara kyynistyä tai ihan vaan alkoholisoitua.
Nyt on kyllä sisässä se: the ultimate killer-hakemus, joka on ihan awesome tai ainakin rohkea avaus. Tieteen Jumalille! Skål! On otettava lähetetylle hakemukselle malja.
Nyt on kyllä sisässä se: the ultimate killer-hakemus, joka on ihan awesome tai ainakin rohkea avaus. Tieteen Jumalille! Skål! On otettava lähetetylle hakemukselle malja.
Tieteen jumalille kuuluu uhrata, jotta saa suurella
todennäköisyydellä pitää viinipruuvit.
Comments
Post a Comment