Skip to main content

Pitkän ja lyhyen aikavälin maanpetturuutta

Metsäteollisuuden äänitorvet kokoavat uutta lobbausrintamaa seuraavaan äänestykseen. MTK, Metsäteollisuus ry, Metsä… mitä näitä nyt onkaan. Maakuntalehdessä muistetaan kiittää edelliseen lobbaukseen innolla osallistuneita ja kannustetaan uuteen. Pomomiehillä sormet syyhyää twiittaamaan jotain pikkunäppärää isänmaallisuudesta, maanpettureista, Suomen tai maan edusta.

Poliittiseen keskusteluun on pesiytynyt ihana termi. Nyt heilahtaa maanpetturuuskortti. Tätä mantraa on kätevä hokea kenen tahansa: pukumiehen lentokenttäbussissa, duunarin kantiksen kulmapöydässä, poliittisia irtopisteitä keräilevistä puhumattakaan. Tämä on niin kätevä kortti että Suomen matalaotsaisinta poliittista kolumnia julkaiseva Iltasanomatkin osaa siihen tarttua ja haukkua LULUCF vastaan äänestäneet. On maan etu estää, tällä vielä Suomi tienaa, Suomen etu. Aivan. Juuri niin edullista Suomelle kuin rikkidirektiivin vastustaminen, Kreikan lainat ja Talvivaara.


Suomen etuja on monenlaisia, lyhytaikaisia ja pitkäaikaisia. Mikä on maanpetturuutta lyhyellä ja mikä pitkällä aikajänteellä? Talvivaarassa ei päästy montaakaan vuotta eteenpäin kun totuus paljastui: järkyttävä loppulasku paikkakuntalaisille ja veronmaksajille. Tämänkertaisen lobbauksen tulos tulee olemaan vielä karumpi. Hiilidioksidin määrä ilmakehässä ja maapallon lämpenemisen tahti on niin hurja, että lyhytaikaiseen voitontavoittelun nimissä tehdyllä päätöksellä on rankat seuraukset. Vaikka nuori metsä kasvaessaan sitoo hiiltä hakkuun jälkeen, hiilipäästöt ovat rajusti sitomiskykyä suurempia. Tämän hakkuupäätöksen kanssa eletään kymmeniä vuosia voimatta puuttua enää mitenkään itse ongelmaan: hiilen karkaamiseen hakatusta metsämaasta. Olemme siis auttamatta hiilidioksidin tuottajia sitojien sijaan, hiilineutraalisuusvalheista huolimatta tai juurikin siksi. Otetaanko tämän erheen korjaamiseksi tulevaisuuden hiiliverot sitten teollisuuden, liikenteen vai kotitalouksien energiankäytöstä, jotta hiilineutraalisuus saavutetaan? Tämän lisäksi talvet lopettava nouseva keskilämpötila, puiden taudit ja tuhohyönteiset, myrskyt ja muut ääri-ilmiöt ja kunnollisten korjuukelien puute. Monta todella pahaa itse aiheutettua ongelmaa metsänomistajille.  Kaipaan jo menetettyjä talvia. 



Comments

Popular posts from this blog

Harsintajulkilausuma 70 v.

Suomen metsien puuvarojen kasvusta on tapana kiitellä harsintajulkilausuman jälkeistä tasaikäismetsätaloutta. Into harsintajulkilausuman kiittelyyn tuntuu olevan sidottu haluun sivaltaa jatkuvaa kasvatusta – avohakkuutonta, luontoystävällisempää vaihtoehtoa, ja paria viherhippiä siinä sivussa.  ”Kiitos tästä mahdollisuudesta herra Harsintajulkilausuma, kiitos.” ”Kiitos ja olkaa hyvä vaan”, toteaa 70-vuotias päivänsankari, ja jatkaa: ”Meneeköhän tämä matalaotsainen mielistely nyt väärään osoitteeseen?”  1948 julkaistun harsintajulkilausuman jälkeen on tapahtunut melkoisen paljon. Unohtaen hetkeksi pakkohakkuutraumat ja ojitusten ja avohakkuiden tuhoamat vesistöt ja luontoarvot, on varmasti melkoisen oikein kiittää myös metsätaloutta tämänhetkistä elintasosta. Silti elintaso ja puukuutiot eivät ole todisteita siitä, ettei jatkuva kasvatus toimi, eikä siitä, etteikö se olisi oikea vaihtoehto nyt.  Kun harsintajulkilausuman jälkeen metsänhoito pakotettiin ins...

Pilattu 1/3

Kävelen metsässä. Lippalakin päällä vilkkuu GPS-paikantimen valo ja kädessäni on tablettitietokone. Suunnistuskartan uudelleenkartoituksessa avonainen metsä muuttuu tiedostossa hakkuuaukoksi, aukko muuttuu vihreäksi, vihreä tiheikkö hankalakulkuiseksi maastoksi. Lehdistä on viime päivinä saanut lukea, että Suomen metsien kierto noudattaa koneavusteista myrskytuho- ja metsäpalorytmiä, jossa mikään ei pala ja puut kaatuvat suoraan konekuljetukseen. Tämä puoliluonnollinen kierto menee kutakuinkin näin:  aukko, kynnös, heinikko, vatukko, vitukko, risukko, keppihelvetti, raivuuraiskio ja tiheikkö . Tästä muutamien koneavusteisten harvennusten ja hehtaarien risuestettä muistuttavien  rävelikköjen  jälkeen päästään metsäksi kutsumaamme vaiheeseen.  ”Tämä kaikki luonnollisuus on kovin tärkeää”, itketään lehdissä. "Tällä voidaan lisätä vattuja, ja jopa mustikka voidaan pelastaa". ”Tämä metsätalouden uhraus luonnollisemman metsän puolesta koskettaa vain noin prosenttia ...

Siirtyvätkö hakkuut muualle vain sellu-uskovaisten unissa?

Hiilinielujen vahvistaminen hakkuita rajoittamalla johtaisi tuoreen artikkelin* mukaan tilanteeseen, jossa muualla hakattaisiin enemmän. Tutkimus perustuu ajatukseen, jossa verrataan näkemystä metsätalouden tulevasta kehityksestä skenaarioon, jossa hakkuumäärät eivät kasva vaan pysyvät vuosien 2000-2012 tasolla. Jos yhdessä kysynnän kasvun ja hakkuiden hillinnän kanssa Euroopan metsät eivät riitä arvioituun kysyntään, hakkuut lisääntyvät muualla. Periaatteessa yksinkertaista. Ennen pirujen maalaamista seinille ja ilmastonsuojelijoiden ja ituhippien kivittämistä, on hyvä katsoa mistä tämä väite kumpuaa.   Idea tutkimuksessa on simppeli (Itse asiassa liian simppeli **). Luonnostellaan haluttu tulevaisuus, ja verrataan tilanteeseen, jossa metsien käyttö rajataan 2000-2012 mukaiseksi. Koska tulevaisuutta ei tiedetä on kasvuennusteet arvioitu ennustetun väkimäärän ja talouden kasvun mukaan, tai bioenergian osalta ennusteskenaarioiden mukaan. Taustaoletuksissa biomassan käytön lisää...