Kaksi miestä käveli kadulla. Toinen oli tutkija eikä
sillä toisellakaan ollut rahaa.
Kaikesta tutkimukseen latautuneesta toiveesta ja arvosta
huolimatta suuri osa tutkijoista tekee töitä pätkissä, pienillä apurahoilla ja
ilman henkilökunnan etuisuuksia – ilman kouriintuntuvaa arvostusta. Huolimatta
siitä, että pääasiassa juuri tutkija tekee yliopiston tieteellisen tuloksen hän
on akateeminen henkipatto juoksemassa rahojen perässä ja nopeasti korvattavissa
tulevalla kertakäyttökohortilla uusia. Tälläkin viikolla tuhannet tutkijat
väsäävät rahoitushakemusta Suomen Akatemialle yrittäen elättää itsensä ja perheensä
kiteyttämällä mullistavia tutkimusajatuksiaan kansainvälisten arvioitsijoiden
lytättäväksi. Yliopistokin osallistuu tähän hakemusrumbaan omalla tavallaan.
Onko tutkimuksesi yliopiston vahvuusaluetta tai nousevaa alaa? Kuuluuko tutkimuksesi huippuyksikköohjelmiin ja kärkihankkeisiin?
Oletko tarkistanut budjetin laitoksen johtajalla ja talousamanuenssilla, laittanut hakemuksen tiedot tietokantaan ja arvioinut taloudelliset riskit? Oletko tehnyt data management planin ja muistitko kirjoittaa hakemukseesi
yliopiston lakimiesten valmisteleman tekstin siitä, että yliopisto omistaa
datasi, keksintösi ja sielusi? Vai jättäisitkö kokonaan lähettämättä ettei
laitoksen hakujen hylkäysprosentti nouse? Pitäisikö nyt harkita vielä kerran,
että laittaisitko enemmän henkilökuluihin, jotta yliopisto tienaa
kokonaiskustannusmallissa?
Hallinnollisesti tutkijat ovat menoeriä.
Tutkijoista aiheutuu tilakustannuksia. Pitää ostaa tietokoneita ja työvälineitä
ja huoneet pitää siivota. Lisäksi tutkijoiden pitäisi opettaa enemmän ja
täyttää enemmän hallinnon kyselyitä. Pitäisi tutkijoiden anoa enemmän rahaa
yliopistollekin. Saataisiin lisää henkilökuntaa kehittämään vaikeampia
tietokantoja ja ideoimaan lomakkeita. Eritoten tarvitaan asiantuntijoita, jotka
voivat opastaa hakemuksissa: budjeteissa, tietokannoissa ja riskianalyysien
täytössä. Katsoa että kaikki on just ja justiinsa.
”Eläköön, eläköön, eläköön! Kauan kerätköön
tätiviiksesi pullanmuruja!”. Taputusta, maljoja, puheita, akateemista
hyminää ja katkarapu-cocktail. Juhlapäivänä palkitaan henkilökunnan kekkereissä
pitkän uran tehnyttä hallintohenkilökuntaa ja sattumalta vuosia sitten
tutkijoiden pudotusrumbassa lehtoriksi väsähtänyt.
Sade vihmoo juhlasalin ikkunoita. “Upeaa,
mahtavaa, saavutimme julkaisutavoitteen, nostimme Shanghain indeksiä ja talous
on kunnossa.” Puheensorina kantautuu ulos
pimeyteen kaukaisena utopistisena hallinnollisena huminana. Syysmyrskyssä vastatuuleen
aatoksiaan raahaava tutkija kaartaa kaverinsa kanssa kapakkaan.
Comments
Post a Comment