Skip to main content

Ilmastohyvää biotaloudella?


Viimeaikoina metsäkeskustelu on käynyt kiivaana biotalouden ja eri metsätalousmenetelmien vaikutuksista hiilen sidontaan, nieluihin ja päästöihin. Kokonaiskuva on kansalaiselle kovin sirpaloitunut. LUKE ja MTK ja erittäin meritoitunut asiantuntijaryhmä nokittelevat keskenään. Akatemiaprofessori Timo Vesala päivittelee eilistä LULUFC päätöstä murheellisena, kun taas ympäristöministeri Tiilikaista asia ei tunnu haittaavan tippaakaan. Onko syytä murheeseen vai pitäisikö tästä iloita, on ehkä väärä kysymys. Oikeampi kysymys voisi olla, miten metsätalouden eri menetelmät vaikuttavat hiilen sidontaan, ja varastointiin ja voidaanko hakkuumenetelmillä vaikuttaa hiilenkiertoon? Onko siis samaan aikaan parjattu ja iloittu biotalous hyvä vai huono ilmastonmuutoksen torjuja? 

Kirjallisuuskatsauksen tekeminen biotalouden vaikutuksista voisi tuoda valoa ja ratkaisun meneillään olevaan kiistaan hiilen sidonnasta ja varastoinnista, ja ohjata metsä- ja ympäristöpolitiikkaa. Kirjallisuuskatsaus, kokooma-artikkeli, meta-analyysi. Kaikki nämä ovat tutkimuskirjallisuudessa viitatuimpia ja vaikutusvaltaisimpia artikkeleita. Niiden perusteella voidaan tarkastella ilmiöitä yli yksittäisten tutkimusten, ja tehdä johtopäätöksiä perustuen suureen tietomassaan. Korkeaan arvostukseen on syynsä sillä kirjallisuuskatsaus on hidas ja vaativa tehtävä, joka vaatii runsaasti metodologista sekä substanssiosaamista. Varmasti juurikin tästä syystä kirjallisuuskatsaukset ovat yleensä meritoituneiden senioritutkijoiden tekemiä, joilla on sekä näkemys tutkimustiedon keruun ja tulosten julkaisemisen ongelmista että kyky asettaa löydökset objektiivisesti suurempaan kontekstiin.

Metsäkeskus etsiikin nyt kirjallisuuskatsaukselle tekijää: Tehtäviin kuuluu kirjallisuuskatsauksen laatiminen metsänhoidon mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen hillinnässä. Katsauksessa selvitetään mitä kirjallisuudessa osataan sanoa hiilen sitoutumisesta mm. erilaisten metsien käsittelytapojen yhteydessä. Lisäksi tehtävänä on selvittää mitä kirjallisuuden perusteella tiedetään hiilen sitoutumisesta maaperään ja turvemaihin. Metsäkeskuksen tarjoama kahden kuukauden mittainen harjoittelijan pesti, jossa edellytetään soveltuvia biologian ja metsätieteiden opintoja on melkoisen absurdi ajatellen tehtävän vaativuutta. Jos LUKEn professorit, yliopistoprofessorit ja tutkijat eivät pääse yksimielisyyteen asiasta, niin tuo harjoittelijako sen hoitaa? Työn maksaja on Metsäkeskus, joka ei ole tutkimuslaitos ja jonka tarkoitus on edistää metsään perustuvia elinkeinoja. Herää välittömästi kysymys kirjallisuuskatsauksen tarkoitusperistä. 

On tutkimusta, tutkimusta ja tutkimusta. Elinkeinojen ohjaamaa, politiikan ohjaamaa ja vapaata. Biotalouden vaikutuksien arviointiin kaivattaisiin nyt ja ainoastaan sitä vapaata – yliopistotutkimusta.



Comments

Popular posts from this blog

LULUCF ja mitä sitten?

Tänään suurin osa suomalaisista mepeistä pyrkii vesittämään Suomen metsätaloudelle epäedullisen LULUCF päätöksen syntymisen. Ei ihme, sillä metsäteollisuus nykymuodossaan joutuu vääjäämättömästi ongelmiin jos LULUCF hyväksytään. Jos LULUCF taas hylätään, Suomen biotalouslinja voittaa, hakkuita voidaan lisätä, ja homma jatkuu kuten aina ennenkin. Ehkei sittenkään, ja siksi metsästä tulojaan hankkivan metsänomistajan soisi ymmärtävän missä viitekehyksessä he tekevät päätöksiään tulevaisuudesta.
Jos ihmiskunta on tupruttanut taivaalle kahdessasadassa vuodessa valtaosan öljyesiintymistä ja massoittain kivihiiltä, jotka ovat kertyneet vuosimiljardien aikana maaperään, on aivan selvä että pelkästään puuenergian päästöneutraalisuudella ja hakkuukiintiökikkailulla ei ilmastonmuutosta hillitä, ei vaikka LULUCF hyväksyttäisiin. Ongelman ydin on, että hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja on niin paljon ilmakehässä, että niitä pitää saada sieltä myös pois. Siksi LULUCF:in jälkeen seuraa uusia…

Pullanmuruja ja ulkopuolisia avainhenkilöitä

Kaksi miestä käveli kadulla. Toinen oli tutkija eikä sillä toisellakaan ollut rahaa. Kaikesta tutkimukseen latautuneesta toiveesta ja arvosta huolimatta suuri osa tutkijoista tekee töitä pätkissä, pienillä apurahoilla ja ilman henkilökunnan etuisuuksia – ilman kouriintuntuvaa arvostusta. Huolimatta siitä, että pääasiassa juuri tutkija tekee yliopiston tieteellisen tuloksen hän on akateeminen henkipatto juoksemassa rahojen perässä ja nopeasti korvattavissa tulevalla kertakäyttökohortilla uusia. Tälläkin viikolla tuhannet tutkijat väsäävät rahoitushakemusta Suomen Akatemialle yrittäen elättää itsensä ja perheensä kiteyttämällä mullistavia tutkimusajatuksiaan kansainvälisten arvioitsijoiden lytättäväksi. Yliopistokin osallistuu tähän hakemusrumbaan omalla tavallaan.
Onko tutkimuksesi yliopiston vahvuusaluetta tai nousevaa alaa? Kuuluuko tutkimuksesi huippuyksikköohjelmiin ja kärkihankkeisiin? Oletko tarkistanut budjetin laitoksen johtajalla ja talousamanuenssilla, laittanut hakemuksen tied…

Metsänomistajien yksimielitautisuudesta

Metsänomistajien yksimielisyys on järisyttävää, ja soraäänet vähäisiä. ”Hakkuita tarvitaan, jotta ilmasto pelastuu”. Hienoa, hienoa. Hyvä että konsensusta löytyy. Pahempi juttu on että käsitys on täysin väärä.
Totuutta on että hakkuut ovat aina pahasta ilmastolle, ja parasta ilmastolle olisi täysi hakkuuttomuus. Ihan täysi hakkuuttomuus. Luit oikein! Hakkuuttomuus! Toki tällä tavoin lahoavan puun määrä hiljalleen kasvaa, ja metsän kasvun hidastuessa hiilensidontakyky laskee, mutta silti hiilivarasto kasvaa. On myös ymmärrettävä että vanha metsä on muutakin kuin puut, ja maaperän mikrobien kyky sitoa hiiltä pitää lahoamisesta huolimatta metsän hiilen nieluna, ja mikä tärkeintä suurena varastona. On arvioitu että jopa 50-70% metsään sitoutuneesta hiilestä on sitoutuneena juuristoihin ja niiden kanssa vuorovaikutuksessa oleviin sienirihmastoihin, ei siis maanpäälliseen puubiomassaan. On myös huomattava että lahoava puusto ei uhkaa Suomen metsiä pitkään aikaan, koska juuri julkaistun rapo…