Skip to main content

Ilmastohyvää biotaloudella?


Viimeaikoina metsäkeskustelu on käynyt kiivaana biotalouden ja eri metsätalousmenetelmien vaikutuksista hiilen sidontaan, nieluihin ja päästöihin. Kokonaiskuva on kansalaiselle kovin sirpaloitunut. LUKE ja MTK ja erittäin meritoitunut asiantuntijaryhmä nokittelevat keskenään. Akatemiaprofessori Timo Vesala päivittelee eilistä LULUFC päätöstä murheellisena, kun taas ympäristöministeri Tiilikaista asia ei tunnu haittaavan tippaakaan. Onko syytä murheeseen vai pitäisikö tästä iloita, on ehkä väärä kysymys. Oikeampi kysymys voisi olla, miten metsätalouden eri menetelmät vaikuttavat hiilen sidontaan, ja varastointiin ja voidaanko hakkuumenetelmillä vaikuttaa hiilenkiertoon? Onko siis samaan aikaan parjattu ja iloittu biotalous hyvä vai huono ilmastonmuutoksen torjuja? 

Kirjallisuuskatsauksen tekeminen biotalouden vaikutuksista voisi tuoda valoa ja ratkaisun meneillään olevaan kiistaan hiilen sidonnasta ja varastoinnista, ja ohjata metsä- ja ympäristöpolitiikkaa. Kirjallisuuskatsaus, kokooma-artikkeli, meta-analyysi. Kaikki nämä ovat tutkimuskirjallisuudessa viitatuimpia ja vaikutusvaltaisimpia artikkeleita. Niiden perusteella voidaan tarkastella ilmiöitä yli yksittäisten tutkimusten, ja tehdä johtopäätöksiä perustuen suureen tietomassaan. Korkeaan arvostukseen on syynsä sillä kirjallisuuskatsaus on hidas ja vaativa tehtävä, joka vaatii runsaasti metodologista sekä substanssiosaamista. Varmasti juurikin tästä syystä kirjallisuuskatsaukset ovat yleensä meritoituneiden senioritutkijoiden tekemiä, joilla on sekä näkemys tutkimustiedon keruun ja tulosten julkaisemisen ongelmista että kyky asettaa löydökset objektiivisesti suurempaan kontekstiin.

Metsäkeskus etsiikin nyt kirjallisuuskatsaukselle tekijää: Tehtäviin kuuluu kirjallisuuskatsauksen laatiminen metsänhoidon mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen hillinnässä. Katsauksessa selvitetään mitä kirjallisuudessa osataan sanoa hiilen sitoutumisesta mm. erilaisten metsien käsittelytapojen yhteydessä. Lisäksi tehtävänä on selvittää mitä kirjallisuuden perusteella tiedetään hiilen sitoutumisesta maaperään ja turvemaihin. Metsäkeskuksen tarjoama kahden kuukauden mittainen harjoittelijan pesti, jossa edellytetään soveltuvia biologian ja metsätieteiden opintoja on melkoisen absurdi ajatellen tehtävän vaativuutta. Jos LUKEn professorit, yliopistoprofessorit ja tutkijat eivät pääse yksimielisyyteen asiasta, niin tuo harjoittelijako sen hoitaa? Työn maksaja on Metsäkeskus, joka ei ole tutkimuslaitos ja jonka tarkoitus on edistää metsään perustuvia elinkeinoja. Herää välittömästi kysymys kirjallisuuskatsauksen tarkoitusperistä. 

On tutkimusta, tutkimusta ja tutkimusta. Elinkeinojen ohjaamaa, politiikan ohjaamaa ja vapaata. Biotalouden vaikutuksien arviointiin kaivattaisiin nyt ja ainoastaan sitä vapaata – yliopistotutkimusta.



Comments

Popular posts from this blog

Harsintajulkilausuma 70 v.

Suomen metsien puuvarojen kasvusta on tapana kiitellä harsintajulkilausuman jälkeistä tasaikäismetsätaloutta. Into harsintajulkilausuman kiittelyyn tuntuu olevan sidottu haluun sivaltaa jatkuvaa kasvatusta – avohakkuutonta, luontoystävällisempää vaihtoehtoa, ja paria viherhippiä siinä sivussa.  ”Kiitos tästä mahdollisuudesta herra Harsintajulkilausuma, kiitos.” ”Kiitos ja olkaa hyvä vaan”, toteaa 70-vuotias päivänsankari, ja jatkaa: ”Meneeköhän tämä matalaotsainen mielistely nyt väärään osoitteeseen?”  1948 julkaistun harsintajulkilausuman jälkeen on tapahtunut melkoisen paljon. Unohtaen hetkeksi pakkohakkuutraumat ja ojitusten ja avohakkuiden tuhoamat vesistöt ja luontoarvot, on varmasti melkoisen oikein kiittää myös metsätaloutta tämänhetkistä elintasosta. Silti elintaso ja puukuutiot eivät ole todisteita siitä, ettei jatkuva kasvatus toimi, eikä siitä, etteikö se olisi oikea vaihtoehto nyt.  Kun harsintajulkilausuman jälkeen metsänhoito pakotettiin ins...

Pilattu 1/3

Kävelen metsässä. Lippalakin päällä vilkkuu GPS-paikantimen valo ja kädessäni on tablettitietokone. Suunnistuskartan uudelleenkartoituksessa avonainen metsä muuttuu tiedostossa hakkuuaukoksi, aukko muuttuu vihreäksi, vihreä tiheikkö hankalakulkuiseksi maastoksi. Lehdistä on viime päivinä saanut lukea, että Suomen metsien kierto noudattaa koneavusteista myrskytuho- ja metsäpalorytmiä, jossa mikään ei pala ja puut kaatuvat suoraan konekuljetukseen. Tämä puoliluonnollinen kierto menee kutakuinkin näin:  aukko, kynnös, heinikko, vatukko, vitukko, risukko, keppihelvetti, raivuuraiskio ja tiheikkö . Tästä muutamien koneavusteisten harvennusten ja hehtaarien risuestettä muistuttavien  rävelikköjen  jälkeen päästään metsäksi kutsumaamme vaiheeseen.  ”Tämä kaikki luonnollisuus on kovin tärkeää”, itketään lehdissä. "Tällä voidaan lisätä vattuja, ja jopa mustikka voidaan pelastaa". ”Tämä metsätalouden uhraus luonnollisemman metsän puolesta koskettaa vain noin prosenttia ...

Siirtyvätkö hakkuut muualle vain sellu-uskovaisten unissa?

Hiilinielujen vahvistaminen hakkuita rajoittamalla johtaisi tuoreen artikkelin* mukaan tilanteeseen, jossa muualla hakattaisiin enemmän. Tutkimus perustuu ajatukseen, jossa verrataan näkemystä metsätalouden tulevasta kehityksestä skenaarioon, jossa hakkuumäärät eivät kasva vaan pysyvät vuosien 2000-2012 tasolla. Jos yhdessä kysynnän kasvun ja hakkuiden hillinnän kanssa Euroopan metsät eivät riitä arvioituun kysyntään, hakkuut lisääntyvät muualla. Periaatteessa yksinkertaista. Ennen pirujen maalaamista seinille ja ilmastonsuojelijoiden ja ituhippien kivittämistä, on hyvä katsoa mistä tämä väite kumpuaa.   Idea tutkimuksessa on simppeli (Itse asiassa liian simppeli **). Luonnostellaan haluttu tulevaisuus, ja verrataan tilanteeseen, jossa metsien käyttö rajataan 2000-2012 mukaiseksi. Koska tulevaisuutta ei tiedetä on kasvuennusteet arvioitu ennustetun väkimäärän ja talouden kasvun mukaan, tai bioenergian osalta ennusteskenaarioiden mukaan. Taustaoletuksissa biomassan käytön lisää...