Skip to main content

Ilmastohyvää biotaloudella?


Viimeaikoina metsäkeskustelu on käynyt kiivaana biotalouden ja eri metsätalousmenetelmien vaikutuksista hiilen sidontaan, nieluihin ja päästöihin. Kokonaiskuva on kansalaiselle kovin sirpaloitunut. LUKE ja MTK ja erittäin meritoitunut asiantuntijaryhmä nokittelevat keskenään. Akatemiaprofessori Timo Vesala päivittelee eilistä LULUFC päätöstä murheellisena, kun taas ympäristöministeri Tiilikaista asia ei tunnu haittaavan tippaakaan. Onko syytä murheeseen vai pitäisikö tästä iloita, on ehkä väärä kysymys. Oikeampi kysymys voisi olla, miten metsätalouden eri menetelmät vaikuttavat hiilen sidontaan, ja varastointiin ja voidaanko hakkuumenetelmillä vaikuttaa hiilenkiertoon? Onko siis samaan aikaan parjattu ja iloittu biotalous hyvä vai huono ilmastonmuutoksen torjuja? 

Kirjallisuuskatsauksen tekeminen biotalouden vaikutuksista voisi tuoda valoa ja ratkaisun meneillään olevaan kiistaan hiilen sidonnasta ja varastoinnista, ja ohjata metsä- ja ympäristöpolitiikkaa. Kirjallisuuskatsaus, kokooma-artikkeli, meta-analyysi. Kaikki nämä ovat tutkimuskirjallisuudessa viitatuimpia ja vaikutusvaltaisimpia artikkeleita. Niiden perusteella voidaan tarkastella ilmiöitä yli yksittäisten tutkimusten, ja tehdä johtopäätöksiä perustuen suureen tietomassaan. Korkeaan arvostukseen on syynsä sillä kirjallisuuskatsaus on hidas ja vaativa tehtävä, joka vaatii runsaasti metodologista sekä substanssiosaamista. Varmasti juurikin tästä syystä kirjallisuuskatsaukset ovat yleensä meritoituneiden senioritutkijoiden tekemiä, joilla on sekä näkemys tutkimustiedon keruun ja tulosten julkaisemisen ongelmista että kyky asettaa löydökset objektiivisesti suurempaan kontekstiin.

Metsäkeskus etsiikin nyt kirjallisuuskatsaukselle tekijää: Tehtäviin kuuluu kirjallisuuskatsauksen laatiminen metsänhoidon mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen hillinnässä. Katsauksessa selvitetään mitä kirjallisuudessa osataan sanoa hiilen sitoutumisesta mm. erilaisten metsien käsittelytapojen yhteydessä. Lisäksi tehtävänä on selvittää mitä kirjallisuuden perusteella tiedetään hiilen sitoutumisesta maaperään ja turvemaihin. Metsäkeskuksen tarjoama kahden kuukauden mittainen harjoittelijan pesti, jossa edellytetään soveltuvia biologian ja metsätieteiden opintoja on melkoisen absurdi ajatellen tehtävän vaativuutta. Jos LUKEn professorit, yliopistoprofessorit ja tutkijat eivät pääse yksimielisyyteen asiasta, niin tuo harjoittelijako sen hoitaa? Työn maksaja on Metsäkeskus, joka ei ole tutkimuslaitos ja jonka tarkoitus on edistää metsään perustuvia elinkeinoja. Herää välittömästi kysymys kirjallisuuskatsauksen tarkoitusperistä. 

On tutkimusta, tutkimusta ja tutkimusta. Elinkeinojen ohjaamaa, politiikan ohjaamaa ja vapaata. Biotalouden vaikutuksien arviointiin kaivattaisiin nyt ja ainoastaan sitä vapaata – yliopistotutkimusta.



Comments

Popular posts from this blog

"Aikuisenoikeasta" totuudesta

Tutkijat opetetaan liian kilteiksi. Tai ei siis oikeasti, mutta siis yhteiskunnallisesti. Ei ole soveliasta esiintyä julkisuudessa päivystämässä kaikenmoisia kyselyitä varten, eikä ole soveliasta vastata mihinkään, mikä ei ole ominta alaa.  Tutkija keskittyköön mumisemaan munkkilatinaa muiden arkimaailmasta vieraantuneiden kanssa.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja lobbareiden pompoteltavana vain omaa pientä alaansa kommentoiva tutkija on auttamatta altavastaajana. Suomalaisessa metsä- ja ilmastokeskustelussa pitäisi, kritiikistä päätellen, olla kokemusta taloudesta, hiilenkierrosta, luonnonsuojelusta, metsätaloudesta ja ilmastosta - mielellään kymmeniä vuosia. Ei ihme, ettei tällaisen oraakkelin viitan alle löydy ketään. Arkuus kommentoida oman ydinosaamisen ulkopuolelle jääviä aiheita jättää taistelukentän kokonaan etujärjestöjen helppoheikkien valtaan. Tutkija kokee ongelmallisemmaksi omalta alalta lipsumisen kuin sen, että joka tuutista pusketaan täysiä valheita.
Tutkijoiden kirjo…

Vapaaehtoinen maailmanloppu

Kirkkain silmin ja leuka pystyssä elämäntapamuuttaja, muovittomaan maaliskuuhun ja vegaanihaasteeseen tarttunut apteekkari Tarja, sepustaa suu vaahdossa valintojaan: Lihattomuuden, muovittomuuden ja uuden sähköurheiluauton hyötyjä, soija-latten ihanuutta ja ekomatkailua Balilla. Marjo - köyhempi peruskansalainen, tuntee ilmastoahdistusta kun ei pysty omilla kulutustottumuksillaan vapaaehtoisesti pelastamaan maailmaa. Ei hätää Marjo, asiasi ovat silti melkoisen hyvin. Elämänvalinnoillasi et välttämättä tee kovasti hallaa luonnolle ja ilmastolle. Jos vaikutuksen tekeminen oikeasti kiinnostaa, niin vähennä tai lopeta lihan syönti, hyppää junaan auton sijaan, kimppakyyteile ja älä perkele lennä.
Kestovaippojen ompelua intohimoisesti harrastava taaperoimettäjä Heidi näkee maailman pelastumisen kumpuavan juurikin elämäntapamuutoksen kautta ja lähinnä yksilöpäätöksenä. Karu fakta on että Heidin kaltaisten määrä on pallollamme säälittävän pieni, ja paljon suurempaa kansanosaa edustava automek…

Mössön viherpesu

Metsiämme tarvitaan koska maailma hukkuu muoviin ja meret pitää pelastaa. Metsiämme tarvitaan koska Marimekko tarvitsee puusta tehtyä lankaa ja puuvilla pitää korvata puukuidulla. Metsiämme tarvitaan, jotta dieseliin voidaan tiristää männystä öljyä. Metsästä pitää poistaa puuta että hiilensidonta maksimoituisi ja voisimme pelastaa maapallon. Tämän mailmanpelastustyön eturintamassa seisomme metsinemme”.
Tirsk! melkein naurattais, ellei itkettäis. Aika mielenkiintoinen tehdas siellä Äänekoskella: muovikassin korvikkeita, lankaa, öljyä ja maailmanpelastusta, ja sitten sieltä tulee vain pikkuriikkisen sitä sellua, jota sitten viedään Kiinaan. Sillai vähäsen, ei ollenkaan niinkuin päätuotteena. Ei maailma näillä langoilla ja kasseilla oikeasti pelastu. Kyllä näillä väittämillä taitaa olla ihan toinen syy. Nyt on käynnissä perinteisen sellunkeiton viherpesu. Ennen sellu sentään jalostettiin paperiksi mutta nyt Suomen talouden keihäänkärjeksi havitellaan puusta tehtyä mössöä. Muu on pelkkää…