Skip to main content

Metsänomistajien yksimielitautisuudesta



Metsänomistajien yksimielisyys on järisyttävää, ja soraäänet vähäisiä. ”Hakkuita tarvitaan, jotta ilmasto pelastuu”. Hienoa, hienoa. Hyvä että konsensusta löytyy. Pahempi juttu on että käsitys on täysin väärä.

Totuutta on että hakkuut ovat aina pahasta ilmastolle, ja parasta ilmastolle olisi täysi hakkuuttomuus. Ihan täysi hakkuuttomuus. Luit oikein! Hakkuuttomuus! Toki tällä tavoin lahoavan puun määrä hiljalleen kasvaa, ja metsän kasvun hidastuessa hiilensidontakyky laskee, mutta silti hiilivarasto kasvaa. On myös ymmärrettävä että vanha metsä on muutakin kuin puut, ja maaperän mikrobien kyky sitoa hiiltä pitää lahoamisesta huolimatta metsän hiilen nieluna, ja mikä tärkeintä suurena varastona. On arvioitu että jopa 50-70% metsään sitoutuneesta hiilestä on sitoutuneena juuristoihin ja niiden kanssa vuorovaikutuksessa oleviin sienirihmastoihin, ei siis maanpäälliseen puubiomassaan. On myös huomattava että lahoava puusto ei uhkaa Suomen metsiä pitkään aikaan, koska juuri julkaistun raportin mukaan vanhimmatkin metsät ovat hyvin nuoria. Ei siis pelkoa lahoamisesta ja siitä johtuvasta ilmastotuhosta. ”Motot ja hakkuut seis”, emme tee Suomessa hakkaamattomuudella hallaa ilmastolle.



Metsätalousvaltaisessa maassa hakkuiden keskeyttäminen ja kaikkien metsien suojeluun havitteleminen on melkoista utopiaa. Metsänhoitoa voidaan silti tehdä ilmastoystävällisemmin ja silti saada tuottoja metsästä. Yksi keino kestävämpään metsätalouteen on jatkuva kasvatus. Jatkuva kasvatus ei itsessään kovasti eroa ilmastovaikutuksiltaan tasaikäiskasvatuksesta jos hiilitasetta katsotaan yli satojen vuosien ja vain puiden osalta. Suurin ero tulee lopputuotteesta. Tämä lopputuotteen vaikutus on avain ymmärtämään miksi biotaloudella perusteltujen hakkuumäärien kasvatusta voimakkaasti vastustetaan.  

Tasaikäismetsänhoitoon olennaisena osana liittyvä kuitupuun hakkuut ja päättöhakkuut ovat ilmastollisia katastrofeja. Harvennushakkuista tuleva kuitupuu ohjautuu polkuhinnalla kertakäyttötuotteisiin tai energiaksi. Kuitupuusta hiili siis karkaa takaisin ilmakehään nopeasti.  Tukkipuut sen sijaan ovat hyvä asia koska hiili ohjautuu pitkäikäiseksi varastoksi rakennuksiin.  Hiilidioksidi on siis pois ilmakehästä. Laskennallinen hiilineutraalisuus ja hiilen nieleminen ei riitä, vaan pitää pystyä sitomaan hiiltä pitkäikäisesti.

Ilmastollisesti parasta metsätaloutta olisi siis keskittyä tukkien myyntiin ilman tarkoituksellista kuitupuun kasvattamista ja avohakkuuta. Tämä on jatkuvan kasvatuksen idea. Toki tässäkin tavassa syntyy kuitupuuta latvuksista, mutta huomattavasti pienempiä määriä kuin tasaikäismetsätaloudessa. Jatkuvan kasvatuksen hakkuista hiilidioksidi ohjautuu siis pääsääntöisesti pitkäikäiseen säilöön. On arvioitu että jatkuva kasvatus toisi tuloja puolitoista, jopa kaksinkertaisesti tasaikäismetsätalouteen verrattuna. Jos ajattelee kokonaisuutta taloudellisesti, niin eikös tämä nyt tarkoittaisi että vähemmällä hakkuulla ja siten ehkä enemmällä suojelullakin päästäisiin samaan taloudelliseen lopputulokseen? Selluhullutuksen sijaan tästä valinnasta hyötyisivät ilmasto, sahat, metsänomistajat ja muut maaseudulla asuvat. Biotalouden lippulaiva Äänekoski on vain yksi kunta Suomessa mutta sahoja on melkein joka toisessa. Olisikin hyvä kysyä haluammeko tehdä palveluksen ilmastolle ja maaseudulle ympäri Suomen ja edesauttaa tulevia sukupolvia välttämään ilmastokatastrofin, vai pitäydymmekö selluhullutuksessa – yksimielitautisuudessa  – väärässä uskossa siihen että massiiviset alaharvennus- ja avohakkuut pelastavat ilmaston?

Lähteet:

Clemmensen K.E. ym. (2013) Roots and associated fungi drive long-term carbon sequestration in boreal forest. Science 339:1615-1618.
Lundmark T, ym. (2016) Comparison of carbon balances between continuous-cover and clear-cut forestry in Sweden. Ambio 14:203–213.
Luyssaert S., ym. (2008) Old-growth forests as global carbon sinks. Nature 445:213-215.

Pukkala T. (2016) Which type of forest management provides most ecosystem services? Forest Ecosystems. 3:9.

Comments

Popular posts from this blog

"Aikuisenoikeasta" totuudesta

Tutkijat opetetaan liian kilteiksi. Tai ei siis oikeasti, mutta siis yhteiskunnallisesti. Ei ole soveliasta esiintyä julkisuudessa päivystämässä kaikenmoisia kyselyitä varten, eikä ole soveliasta vastata mihinkään, mikä ei ole ominta alaa.  Tutkija keskittyköön mumisemaan munkkilatinaa muiden arkimaailmasta vieraantuneiden kanssa.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja lobbareiden pompoteltavana vain omaa pientä alaansa kommentoiva tutkija on auttamatta altavastaajana. Suomalaisessa metsä- ja ilmastokeskustelussa pitäisi, kritiikistä päätellen, olla kokemusta taloudesta, hiilenkierrosta, luonnonsuojelusta, metsätaloudesta ja ilmastosta - mielellään kymmeniä vuosia. Ei ihme, ettei tällaisen oraakkelin viitan alle löydy ketään. Arkuus kommentoida oman ydinosaamisen ulkopuolelle jääviä aiheita jättää taistelukentän kokonaan etujärjestöjen helppoheikkien valtaan. Tutkija kokee ongelmallisemmaksi omalta alalta lipsumisen kuin sen, että joka tuutista pusketaan täysiä valheita.
Tutkijoiden kirjo…

Vapaaehtoinen maailmanloppu

Kirkkain silmin ja leuka pystyssä elämäntapamuuttaja, muovittomaan maaliskuuhun ja vegaanihaasteeseen tarttunut apteekkari Tarja, sepustaa suu vaahdossa valintojaan: Lihattomuuden, muovittomuuden ja uuden sähköurheiluauton hyötyjä, soija-latten ihanuutta ja ekomatkailua Balilla. Marjo - köyhempi peruskansalainen, tuntee ilmastoahdistusta kun ei pysty omilla kulutustottumuksillaan vapaaehtoisesti pelastamaan maailmaa. Ei hätää Marjo, asiasi ovat silti melkoisen hyvin. Elämänvalinnoillasi et välttämättä tee kovasti hallaa luonnolle ja ilmastolle. Jos vaikutuksen tekeminen oikeasti kiinnostaa, niin vähennä tai lopeta lihan syönti, hyppää junaan auton sijaan, kimppakyyteile ja älä perkele lennä.
Kestovaippojen ompelua intohimoisesti harrastava taaperoimettäjä Heidi näkee maailman pelastumisen kumpuavan juurikin elämäntapamuutoksen kautta ja lähinnä yksilöpäätöksenä. Karu fakta on että Heidin kaltaisten määrä on pallollamme säälittävän pieni, ja paljon suurempaa kansanosaa edustava automek…

Mössön viherpesu

Metsiämme tarvitaan koska maailma hukkuu muoviin ja meret pitää pelastaa. Metsiämme tarvitaan koska Marimekko tarvitsee puusta tehtyä lankaa ja puuvilla pitää korvata puukuidulla. Metsiämme tarvitaan, jotta dieseliin voidaan tiristää männystä öljyä. Metsästä pitää poistaa puuta että hiilensidonta maksimoituisi ja voisimme pelastaa maapallon. Tämän mailmanpelastustyön eturintamassa seisomme metsinemme”.
Tirsk! melkein naurattais, ellei itkettäis. Aika mielenkiintoinen tehdas siellä Äänekoskella: muovikassin korvikkeita, lankaa, öljyä ja maailmanpelastusta, ja sitten sieltä tulee vain pikkuriikkisen sitä sellua, jota sitten viedään Kiinaan. Sillai vähäsen, ei ollenkaan niinkuin päätuotteena. Ei maailma näillä langoilla ja kasseilla oikeasti pelastu. Kyllä näillä väittämillä taitaa olla ihan toinen syy. Nyt on käynnissä perinteisen sellunkeiton viherpesu. Ennen sellu sentään jalostettiin paperiksi mutta nyt Suomen talouden keihäänkärjeksi havitellaan puusta tehtyä mössöä. Muu on pelkkää…