Murhaavia ilmastotekoja

”Murhaajat, lahtarit”. Huuto kaikaa männikössä. ”Lahtarit, murhaajat” kaiku vastailee. Nyt ei olla Tampereen valtauksessa vaan nykyaikaisessa räkämännikössä suolistamassa hirveä.

Paikalle osunut koiraa ulkoiluttava ylikypsä pikkukinkku, siis sellainen ujosti turahtanut liian pieniin urheilutrikoisiin ahtautunut vittuuntunut teini-ihminen, huutaa metsätien varressa kajuutta punaisena. Myöhemmin illasta, edelleen hysteeristä ja hyperventiloivaa mielialavegaania lohdutetaan yhden kerrosaterian verran paikallisessa hampurilaisravintolassa.

Metsästys käy tunteisiin ja metsästäjiä pidetään helposti ihmishirviöinä, jotka tunteettomasti ampuvat riistaeläimiä. Yksi syy kasvissyöntiin onkin eettisyys. Eettisesti on pidettävä vähintään huolta siitä, että eläin oli normatiivisesti onnellinen ennen karjaportin autoon joutumista ja että syöjä itse ei ota vastuuta tappamisesta. Eettisyyden lisäksi tuotantoeläinten syönti on ongelmallista tehottomuuden takia. Vaikka puhutaan tehotuotannosta niin kilo naudanlihaa tuottaa noin 15 kiloa hiilidioksidia (hiilidioksidiekvivalentteja). Karppaajan päivittäisellä nauta-annoksella ajelisi noin 150 kilometriä vähäpäästöisellä pikkuautolla. Ylikypsän teinin lepyttämiseen käytetyn hampurilaisen pihvillä ajomatkaa kertyisi 15 kilometriä. Asia ei ole kumminkaan niin yksioikoinen, sillä onnellisesti metsässä elänyt hirvi korvaa monessa taloudessa tehotuotetun naudanlihan kokonaan. Viiden hengen vuosittainen naudanlihankulutus, korvattuna neljälläkymmenellä kilolla hirvenlihaa, vastaa karkeasti parilla tiedostavalla kasvissyöjäteinillä varustettua perhettä tai 6000 kilometriä pikkuautoilua. Ei paha asia ollenkaan. Hirveä pöytään!

Metsä on rauhoittunut, teiniltä ehtyi äänivarat ja ilmastonsuojelijat voivat vetää mönkijällä eettisen saaliinsa metsästä kylän ärjyimmän pick-upin lavalle ja lähteä naftan katkuiselle ruumissaatolle kohti lahtivajaa. Kymmenen muuta mörkömaasturia seuraavat letkassa leikkaamaan ilmastohyötyä.

Comments

LULUCF ja mitä sitten?

Tänään suurin osa suomalaisista mepeistä pyrkii vesittämään Suomen metsätaloudelle epäedullisen LULUCF päätöksen syntymisen. Ei ihme, sillä metsäteollisuus nykymuodossaan joutuu vääjäämättömästi ongelmiin jos LULUCF hyväksytään. Jos LULUCF taas hylätään, Suomen biotalouslinja voittaa, hakkuita voidaan lisätä, ja homma jatkuu kuten aina ennenkin. Ehkei sittenkään, ja siksi metsästä tulojaan hankkivan metsänomistajan soisi ymmärtävän missä viitekehyksessä he tekevät päätöksiään tulevaisuudesta.
Jos ihmiskunta on tupruttanut taivaalle kahdessasadassa vuodessa valtaosan öljyesiintymistä ja massoittain kivihiiltä, jotka ovat kertyneet vuosimiljardien aikana maaperään, on aivan selvä että pelkästään puuenergian päästöneutraalisuudella ja hakkuukiintiökikkailulla ei ilmastonmuutosta hillitä, ei vaikka LULUCF hyväksyttäisiin. Ongelman ydin on, että hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja on niin paljon ilmakehässä, että niitä pitää saada sieltä myös pois. Siksi LULUCF:in jälkeen seuraa uusia…

Pullanmuruja ja ulkopuolisia avainhenkilöitä

Kaksi miestä käveli kadulla. Toinen oli tutkija eikä sillä toisellakaan ollut rahaa. Kaikesta tutkimukseen latautuneesta toiveesta ja arvosta huolimatta suuri osa tutkijoista tekee töitä pätkissä, pienillä apurahoilla ja ilman henkilökunnan etuisuuksia – ilman kouriintuntuvaa arvostusta. Huolimatta siitä, että pääasiassa juuri tutkija tekee yliopiston tieteellisen tuloksen hän on akateeminen henkipatto juoksemassa rahojen perässä ja nopeasti korvattavissa tulevalla kertakäyttökohortilla uusia. Tälläkin viikolla tuhannet tutkijat väsäävät rahoitushakemusta Suomen Akatemialle yrittäen elättää itsensä ja perheensä kiteyttämällä mullistavia tutkimusajatuksiaan kansainvälisten arvioitsijoiden lytättäväksi. Yliopistokin osallistuu tähän hakemusrumbaan omalla tavallaan.
Onko tutkimuksesi yliopiston vahvuusaluetta tai nousevaa alaa? Kuuluuko tutkimuksesi huippuyksikköohjelmiin ja kärkihankkeisiin? Oletko tarkistanut budjetin laitoksen johtajalla ja talousamanuenssilla, laittanut hakemuksen tied…

Metsänomistajien yksimielitautisuudesta

Metsänomistajien yksimielisyys on järisyttävää, ja soraäänet vähäisiä. ”Hakkuita tarvitaan, jotta ilmasto pelastuu”. Hienoa, hienoa. Hyvä että konsensusta löytyy. Pahempi juttu on että käsitys on täysin väärä.
Totuutta on että hakkuut ovat aina pahasta ilmastolle, ja parasta ilmastolle olisi täysi hakkuuttomuus. Ihan täysi hakkuuttomuus. Luit oikein! Hakkuuttomuus! Toki tällä tavoin lahoavan puun määrä hiljalleen kasvaa, ja metsän kasvun hidastuessa hiilensidontakyky laskee, mutta silti hiilivarasto kasvaa. On myös ymmärrettävä että vanha metsä on muutakin kuin puut, ja maaperän mikrobien kyky sitoa hiiltä pitää lahoamisesta huolimatta metsän hiilen nieluna, ja mikä tärkeintä suurena varastona. On arvioitu että jopa 50-70% metsään sitoutuneesta hiilestä on sitoutuneena juuristoihin ja niiden kanssa vuorovaikutuksessa oleviin sienirihmastoihin, ei siis maanpäälliseen puubiomassaan. On myös huomattava että lahoava puusto ei uhkaa Suomen metsiä pitkään aikaan, koska juuri julkaistun rapo…

Tarmo Ketola

Search This Blog