Onneksi päässä on korvat, ulottuisi muuten hymy ympäri pään.

3000, 5000, 7000, 9000. Avohakkuut historiaan - kansalaisaloitteen nimilista kertyy vauhdikkaasti. Voiko lakiteksti olla kauniimpaa? Voivatko perustelut paremmin nojata faktoihin? Tämä ei ole mikä tahansa kiukuspäissään kiskaistu rääpäisy, vaan hyvin perusteltu aloite siitä, että valtion mailla lopetetaan avohakkuut. Parasta aloitteessa on, että se on taloudellisesti hyväksyttävissä. Tuohan tukkipuu paremman hinnan metsänomistajalle, ja tukkia jatkuvassa kasvatuksessa pääosin tuleekin.

Mutta ei jatkuvaa kasvatusta noin vain aloiteta. Varsinkin hyvin tasarakenteista ja varttunutta metsikköä ei kannata harventaa useilla yläharvennuksilla, vaan taloudellisesti olisi parempi edetä päättöhakkuun kautta. Puoli vuosisataa sitten tehty päätös istutusmetsästä vaikuttaa pitkään siihen, miten palstaa kannattaa hoitaa, ja kuinka vauhdikkaasti jatkuvaan kasvatukseen voi siirtyä. Tähän siirtymään pitää kiinnittää huomiota. Kaikki palstat, joilla "metsänhoitoa" on tehty ohjeiden mukaan tunnollisesti, ovat huonompia lähtökohtia siirtyä nopeasti jatkuvaan kasvatukseen. Erirakenteiset, syrjäiset, kitukasvuiset alat, kalliokot, suot ja ”huonolle hoidolle” jääneet palstat, ja yleensä laiskoiksi haukuttujen metsänomistajien metsät ovat alueita, joissa siirtymä jatkuvaan kasvatukseen on helppo, nopea ja tuottoisa. Näiden palstojen kautta syntyy säästöä, kun jatkuvassa kasvatuksessa niitä ei tarvitse ojittaa, istuttaa ja raivata. Metsähallituksellakin näitä maita riittää. Huonoimmassakin tapauksessa tulot ovat jatkuvassa kasvatuksessa tasaikäiskasvatuksen tasolla.

Olisiko sitten kuitenkin sallittava avohakkuut, kun kerran taloudellinen ylivoimaisuus ei ole aina kovin selkeä? Ei, ei pitäisi. Avohakkuu tuo mukanaan monta huonoa asiaa vesien- ja ilmastonsuojelusta metsien monikäyttöön ja riistanhoitoon. Vaikka joillain alueilla hakkuiden rahallinen tuotto on melko samanlainen menetelmästä riippumatta, kaikilla muilla mittareilla mitattuna jatkuva kasvatus on ylivoimainen.

Tämä kansalaisaloite on hyvä ja voimallinen keskustelunavaus siitä, mitä metsien halutaan olevan: sellunkeittäjien metsäojien ja risukkojen läpitunkematonta mosaiikkia vai kansalaisten marja- ja riistarikkaita, rahaa, ilmastoa ja vesistöjä säästäviä metsiä.

http://avohakkuuthistoriaan.fi

Comments

Harsintajulkilausuma 70 v.

Suomen metsien puuvarojen kasvusta on tapana kiitellä harsintajulkilausuman jälkeistä tasaikäismetsätaloutta. Into harsintajulkilausuman kiittelyyn tuntuu olevan sidottu haluun sivaltaa jatkuvaa kasvatusta – avohakkuutonta, luontoystävällisempää vaihtoehtoa, ja paria viherhippiä siinä sivussa. ”Kiitos tästä mahdollisuudesta herra Harsintajulkilausuma, kiitos.” ”Kiitos ja olkaa hyvä vaan”, toteaa 70-vuotias päivänsankari, ja jatkaa: ”Meneeköhän tämä matalaotsainen mielistely nyt väärään osoitteeseen?” 1948 julkaistun harsintajulkilausuman jälkeen on tapahtunut melkoisen paljon. Unohtaen hetkeksi pakkohakkuutraumat ja ojitusten ja avohakkuiden tuhoamat vesistöt ja luontoarvot, on varmasti melkoisen oikein kiittää myös metsätaloutta tämänhetkistä elintasosta. Silti elintaso ja puukuutiot eivät ole todisteita siitä, ettei jatkuva kasvatus toimi, eikä siitä, etteikö se olisi oikea vaihtoehto nyt. Kun harsintajulkilausuman jälkeen metsänhoito pakotettiin ins...

Siirtyvätkö hakkuut muualle vain sellu-uskovaisten unissa?

Hiilinielujen vahvistaminen hakkuita rajoittamalla johtaisi tuoreen artikkelin* mukaan tilanteeseen, jossa muualla hakattaisiin enemmän. Tutkimus perustuu ajatukseen, jossa verrataan näkemystä metsätalouden tulevasta kehityksestä skenaarioon, jossa hakkuumäärät eivät kasva vaan pysyvät vuosien 2000-2012 tasolla. Jos yhdessä kysynnän kasvun ja hakkuiden hillinnän kanssa Euroopan metsät eivät riitä arvioituun kysyntään, hakkuut lisääntyvät muualla. Periaatteessa yksinkertaista. Ennen pirujen maalaamista seinille ja ilmastonsuojelijoiden ja ituhippien kivittämistä, on hyvä katsoa mistä tämä väite kumpuaa. Idea tutkimuksessa on simppeli (Itse asiassa liian simppeli **). Luonnostellaan haluttu tulevaisuus, ja verrataan tilanteeseen, jossa metsien käyttö rajataan 2000-2012 mukaiseksi. Koska tulevaisuutta ei tiedetä on kasvuennusteet arvioitu ennustetun väkimäärän ja talouden kasvun mukaan, tai bioenergian osalta ennusteskenaarioiden mukaan. Taustaoletuksissa biomassan käytön lisää...

Pilattu 1/3

Kävelen metsässä. Lippalakin päällä vilkkuu GPS-paikantimen valo ja kädessäni on tablettitietokone. Suunnistuskartan uudelleenkartoituksessa avonainen metsä muuttuu tiedostossa hakkuuaukoksi, aukko muuttuu vihreäksi, vihreä tiheikkö hankalakulkuiseksi maastoksi. Lehdistä on viime päivinä saanut lukea, että Suomen metsien kierto noudattaa koneavusteista myrskytuho- ja metsäpalorytmiä, jossa mikään ei pala ja puut kaatuvat suoraan konekuljetukseen. Tämä puoliluonnollinen kierto menee kutakuinkin näin: aukko, kynnös, heinikko, vatukko, vitukko, risukko, keppihelvetti, raivuuraiskio ja tiheikkö . Tästä muutamien koneavusteisten harvennusten ja hehtaarien risuestettä muistuttavien rävelikköjen jälkeen päästään metsäksi kutsumaamme vaiheeseen. ”Tämä kaikki luonnollisuus on kovin tärkeää”, itketään lehdissä. "Tällä voidaan lisätä vattuja, ja jopa mustikka voidaan pelastaa". ”Tämä metsätalouden uhraus luonnollisemman metsän puolesta koskettaa vain noin prosenttia ...

Tarmo Ketola

Search This Blog