Skip to main content

Vapaaehtoinen maailmanloppu


Kirkkain silmin ja leuka pystyssä elämäntapamuuttaja, muovittomaan maaliskuuhun ja vegaanihaasteeseen tarttunut apteekkari Tarja, sepustaa suu vaahdossa valintojaan: Lihattomuuden, muovittomuuden ja uuden sähköurheiluauton hyötyjä, soija-latten ihanuutta ja ekomatkailua Balilla. Marjo - köyhempi peruskansalainen, tuntee ilmastoahdistusta kun ei pysty omilla kulutustottumuksillaan vapaaehtoisesti pelastamaan maailmaa. Ei hätää Marjo, asiasi ovat silti melkoisen hyvin. Elämänvalinnoillasi et välttämättä tee kovasti hallaa luonnolle ja ilmastolle. Jos vaikutuksen tekeminen oikeasti kiinnostaa, niin vähennä tai lopeta lihan syönti, hyppää junaan auton sijaan, kimppakyyteile ja älä perkele lennä.  

Kestovaippojen ompelua intohimoisesti harrastava taaperoimettäjä Heidi näkee maailman pelastumisen kumpuavan juurikin elämäntapamuutoksen kautta ja lähinnä yksilöpäätöksenä. Karu fakta on että Heidin kaltaisten määrä on pallollamme säälittävän pieni, ja paljon suurempaa kansanosaa edustava automekaanikko Martti ei välttämättä tule ymmärtämään nyhtökauraa, falafel-pullaa tai vapaaehtoista soijamaidon sotkemista kahviin koko lyhyen eliniänodotteensa aikana. Tarjaa tuskin edes kiinnostaa. Tarjalle ekologisuus sopii tavaksi kimaltaa ja saada synninpäästö vinoutuneille kulutustottumuksille. Kaikki on ihan mahtavasti kunhan vääristynyt kerskakulutus on BIO- tai EKO-laastaroitua. Ensivuonna Tarjan mieli muuttuu muodin mukana ja Tesla vaihtuu jäätävän kokoiseen mörkömaasturiin ja pakuriteeluomujooga metsästyssafareihin Afrikassa. 

On aivan käsittämätöntä että aikamme polttavimman yhteiskunnallisen uhkan torjunta perustuu edelleen pitkälti vapaaehtoisiin valintoihin matkoista, autoista ja lihasta. Vastuu on sujuvasti sysätty tavallisille tallaajille – Tarjalle, Marjalle, Heidille ja Martille –, joiden mukana ahdistumme ja lopulta hukumme ja paistumme häilyvään vapaaehtoisuutemme. Oikeasti ilmastoahdistusta aiheuttavaa vapaaehtoisuutta tarjotaan lääkkeeksi vain hallituspoliitikkojen munattomuuteen. 

Jos haluamme nopeaa muutosta pitää käskeä, kieltää ja suosia. Hiiliverot, ympäristölle haitallisten tukien poisto, yksityisautoilun vähentäminen, ruuhkamaksut, metsien suojelu, kuitupuun hakkuiden vähentäminen, lihan verotus, joukkoliikenteen käyttö, aurinkopaneelipakko, kiertotalous, katuvalojen käytön vähentäminen… Jotain tälläistä nyt, eikä huomenna. Asennemuutos seuraa vääjäämättä perässä. 

Kirjoituksen hahmot ovat kuvitteellisia, kasvihuoneilmiö ja nykyhallituksen munattomuus ei.






Comments

Popular posts from this blog

"Aikuisenoikeasta" totuudesta

Tutkijat opetetaan liian kilteiksi. Tai ei siis oikeasti, mutta siis yhteiskunnallisesti. Ei ole soveliasta esiintyä julkisuudessa päivystämässä kaikenmoisia kyselyitä varten, eikä ole soveliasta vastata mihinkään, mikä ei ole ominta alaa.  Tutkija keskittyköön mumisemaan munkkilatinaa muiden arkimaailmasta vieraantuneiden kanssa.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja lobbareiden pompoteltavana vain omaa pientä alaansa kommentoiva tutkija on auttamatta altavastaajana. Suomalaisessa metsä- ja ilmastokeskustelussa pitäisi, kritiikistä päätellen, olla kokemusta taloudesta, hiilenkierrosta, luonnonsuojelusta, metsätaloudesta ja ilmastosta - mielellään kymmeniä vuosia. Ei ihme, ettei tällaisen oraakkelin viitan alle löydy ketään. Arkuus kommentoida oman ydinosaamisen ulkopuolelle jääviä aiheita jättää taistelukentän kokonaan etujärjestöjen helppoheikkien valtaan. Tutkija kokee ongelmallisemmaksi omalta alalta lipsumisen kuin sen, että joka tuutista pusketaan täysiä valheita.
Tutkijoiden kirjo…

Mössön viherpesu

Metsiämme tarvitaan koska maailma hukkuu muoviin ja meret pitää pelastaa. Metsiämme tarvitaan koska Marimekko tarvitsee puusta tehtyä lankaa ja puuvilla pitää korvata puukuidulla. Metsiämme tarvitaan, jotta dieseliin voidaan tiristää männystä öljyä. Metsästä pitää poistaa puuta että hiilensidonta maksimoituisi ja voisimme pelastaa maapallon. Tämän mailmanpelastustyön eturintamassa seisomme metsinemme”.
Tirsk! melkein naurattais, ellei itkettäis. Aika mielenkiintoinen tehdas siellä Äänekoskella: muovikassin korvikkeita, lankaa, öljyä ja maailmanpelastusta, ja sitten sieltä tulee vain pikkuriikkisen sitä sellua, jota sitten viedään Kiinaan. Sillai vähäsen, ei ollenkaan niinkuin päätuotteena. Ei maailma näillä langoilla ja kasseilla oikeasti pelastu. Kyllä näillä väittämillä taitaa olla ihan toinen syy. Nyt on käynnissä perinteisen sellunkeiton viherpesu. Ennen sellu sentään jalostettiin paperiksi mutta nyt Suomen talouden keihäänkärjeksi havitellaan puusta tehtyä mössöä. Muu on pelkkää…